Movies watched in 2011

29th of December, Digibox

Kaikinpuolin yliarvostettu komediaelokuva. En nauranut elokuvan aikana juuri yhtään lukuunottamatta muutamia änkyttävän Kenin ja sekopää Oton toilailuja. John Cleese on roolissaan siedettävä, mutta ei ole parhaassa vedossaan. Jamie Lee Curtisin Wanda on vain ja ainoastaan ärsyttävä, eikä herätä mitään sympatiaa, joten Oton ja Kenin roolihahmoihin olisi saanut panostaa enemmän. Kala nimeltä Wanda painostaa kokonaisuudeltaan liikaa sekoiluun, kun taas oikeasti oivaltavaa huumoria on suhteellisen vähän.

28th of December, Digibox

Erinomainen draamaelokuva kovaa kärsineestä ja osittain erilaisesta perheestä. Johnny Depp on hyvä roolissaan Gilbertinä, kuka suojelee parhain mahdollisin tavoin kehitysvammaista veljeään Arnieta, mutta haluaisi vanhemman veljensä tavoin muuttaa pois kotoa. DiCaprio on kuitenkin paras roolissaan hyväntahtoisena Arniena, kuka näyttelee erittäin uskottavasti kehitysvammaista. Ylipainoisen äidin ja hänen jatkuvan holhoamisensa takia pinna saattaa palaa ajoittain omaa perhettään kohtaan, vaikkakin pohjimmiltaan perhe pitää lujasti yhtä.

27th of December, Digibox

Dreamworksin animaatiot ovat tuttuun tapaan mielikuvituksellisia ja kekseliäitä, kuten myös tämäkin. Juoni on melkoista kakkaa, mutta onnistuu jollain tavalla viehättämään. Hahmot ovat päällisin puolin melko rasittavia ja meininki on ajoittain liian sekava. Kuitenkin ihan katsottavaa tasoa, lähinnä mielikuvituksellisten kohtauksiensa takia. Ei kuitenkaan studion parhaimpia tuotoksia.

25th of December, Digibox

Epätavallisen synkkä Disney-elokuva. Itse en pidä siitä, että Disney-elokuvissa aina lauletaan, mutta tämä on sen suhteen raikas poikkeus. Hornansarvi on yksi parhaimmista ja julmimmista Disney-vihollisista. Ei nouse klassikkostatukseen, mutta on silti katsomisen arvoinen.

21st of December, DVD

Visuaalisesti upeaa jälkeä ja ainakin kertakatseluun soveltuva anime. Juoni on ihan hyvä, mutta edustaa loppujen lopuksi erityyppisten kliseiden yhteenvetoa. Päähahmo D on OK, kuten muutkin ja tunnelma on aika ajoin upea, kuten lopun vampyyrikuningattaren linnassa. Kuitenkin tuntui lähinnä siltä, että vaikka tässä tapahtui jotain, niin silti ei mitään saatu aikaiseksi. Vasta äsken sain tietää, että tämä on jatko-osa 80-luvulla ilmestyneelle animelle, joten olisi varmaan syytä katsoa sekin.

12th/13th of December, DVD

Koulussa tuli katsottua tämä elokuva ja osoittautui odotettua paremmaksi. Erittäin pätevä elokuva rotusorrosta ja sen aiheuttamista ennakkoluuloista pienen, köyhän yhteisön kesken. Kuuma kesäpäivä on odotettua olennaisempi elementti Spike Leen elokuvassa, sillä kuumuus todistetusti lisää aggressioita ja levottomuuden tunnetta. Huumoria on riittävästi ja henkilöhahmot suurimmalti osin sympaattisia ja ratkiriemukkaan koomisia. Oma suosikkini on änkyttävä Smiley sekä uskomatonta läppää heittävät kolme mustaa kaverusta, joihin myös Sweet Dick Willie lukeutuu. Jengeihin lukeutuvat henkilöhahmot ovat stereotypisiä, mutta Lee kaivaa ne esiin, jotta katsojat itse näkisivät, miten yksipuolisia käsityksiä heillä voi olla eri rodun edustajista. Virheetön tämä ei tosin ole. Motherfucker-asenne toimii aggression kuvaamisessa, mutta puuduttaa hieman loppua kohden. Mookien tyttöystävää näyttelevä henkilö oli kammottava, eikä onnistunut herättämään sympatiaa tätä kohtaan, ainoana huonona henkilöhahmona. Loistava elokuva kuitenkin, joka sekä naurattaa että hiukan koskettaakin.

4th of December, DVD

Lynchilta erilainen, mutta täydellisen onnistunut draamaelokuva erilaisuudesta ja sen aiheuttamista ennakkoluuloista. Lynch kaivaa esiin onnistuneesti katsojan omat ennakkoluulot ja saa ne tottumaan näkemäänsä. Hurtin näyttelemä Merrick on lähes tunnistamaton ja alussa aiheuttaa inhorealistisia reaktioita rahisevalla äänellään ja rujolla ulkomuodollaan, mutta ne muuttuvat lopulta myötätunnoksi Merrickin lempeää persoonaa kohtaan. Anthony Hopkins on myös vaikuttava lääkärinä, kuka haluaa auttaa Merrickiä, mutta ei ole varma tekeekö hän hyvää vai pahaa hänen vuokseen. Tarina on dramaattinen ja surullinen kärsineestä ihmisestä, jonka olisi toivonut kokevan parempaa elämänsä aikana kuin kitua sirkuksessa tai julkisuudessa. Yksi Elefanttimiehen hienouksista on myös se, että tämä ei tunnu Lynchin elokuvalta, mutta onnistuu silti näyttämään sen, miten monipuolisia yhden miehen taidot voivat olla.

29th of November, Digibox

Todellinen klassikko. Vähäeleinen, mutta upeasti käsikirjoitettu oikeussalidraama. Henry Fonda on karismaattinen roolissaan ja muut valamiehet ovat myös monipuolisia ja värikkäitä hahmoja. Kässäri ottaa huomioon kaikki mahdolliset pikkuseikat ja juonenkäänteitä piisaa jatkuvasti. Hikinen kesäpäivä on myös tärkeä osa-alue tiiviin tunnelman valjastamisessa. Jokaisen on pakko nähdä tämä edes kerran eläessään, se on varmaa.

6th of November, Digibox

Mahdollisesti Lynchin ensimmäinen mestarillinen surrealismia hyväkseen käyttävä trillerielokuva. Tunnelma on kauttaaltaan hyytävä, muttei erityisen pelottava. Tunnelma on groteski ja osittain ylidramaattisuudessaan koominen, mutta se kuuluukin painajaismaiseen unimaailmaan. Lynch asettaa klassisen tunnuskappaleen uuteen valoon ja luo sinisistä väreistä tunnusomaisen ominaisuuden unimaailman ympärille. Rossellini kaikessa glamourissaan on myös olennainen osa mestarillista kokonaisuutta. Hopper varastaa kuitenkin show'n kammottavana psykopaattina, ketä ei koskaan haluaisi tavata tosielämässä. Kaikessa painajaismaisuudessaan Blue Velvet ei ole lainkaan viihdyttävä tai nautinnollinen elokuva, vaan ahdistava ja outoudessaan pelottava. Loistavaa kokonaisuutta ei kuitenkaan voi haukkua surrealistisen kokonaisuuden hivellessä katsojan silmiä.

9th of October, Digibox

Loppujen lopuksi vain tylsä möhkäle western-elokuvien keskuudessa. Casey Affleck edustaa vain stereotyyppistä nössöä ja hänen änkytyksensä ja pelkuruutensa ovat kaikkea muuta kuin uskottavia. Brad Pitt on ihan OK Jesse Jamesina, kuka antaa katsojalle inhimillisemmän ja ahdistuneemman kuvan, kuin mitä aikansa elämäkerrat yleistävät. Juoni on alkuun mielenkiintoinen, mutta muuttuu loppua kohden entistä tylsemmäksi. Loppua ei tunnu tulevan juuri millään eikä lopetuskaan ollut vaikuttava huonolla käsikirjoituksellaan. Katsottava vain ja ainoastaan Jesse Jamesin roolihahmon takia, mutta kokonaisuutena yliarvostettu ja yksi suurimmista pettymyksistä western-elokuvien saralla.

2nd of October, TV

Aliarvostettu anime-elokuva, jonka tunnelma on likimain sama kuin ohjaaja Goro Miyazakin isän tekemissä elokuvissa. Tarina on eeppinen ja jaksaa viihdyttää loppuun saakka. Maaginen tunnelma kolahtaa minuun missä tahansa, milloin vain. Vaikka Miyazakin elokuvat kierrättävätkin usein likimain samoja kaavoja, onnistuvat ne joka kerralla vaikuttamaan lupaavasti. Ehdottomasti suositeltava elokuva animen ja fantasian ystäville.

2nd of October, Digibox

Ihan hyvä elokuva, mutta roimasti yliarvostettu. Tarina on rakennettu hienosti Haluatko miljonääriksi? -kilpailun ympärille ja elokuvan lopetus kisan osalta on hieno. Näyttelijät eivät tosin ole kovinkaan vaikuttavia ja edustavat lähinnä peruskliseitä, jotka on sattumanvaraisesti poimittu jostain toisesta elokuvasta. Rakkaustarina ei onnistu koskettamaan tavalla tai toisella ja tuo lisää miinusta. Kertakatseluun kelpaava draamaelokuva, jonka Oscarit olisivat kuuluneet toiseen osoitteeseen.

11th of September, Digibox

Kohtalaisen viihdyttävä ja tärkeä osa trilogian yhtenäistä kokonaisuutta. Alkaa hyvin tulevaisuuden merkeissä, kunnes loppupuolella tarjotaan ensimmäinen elokuva eri näkökulmasta. Ei huono, mutta alkuasetelmaan olisi saanut keskittyä enemmän.

28th of August, Digibox

Taidokas draama mutkikkaalla ja episodimaisella juonella. Jokainen tarina liittyy toisiinsa jollain tavalla, vaikkakin yhtenäisyydet ovat pieniä. Näyttelytyö on pääosin loistavaa, sillä vastoinkäymiset ovat realistisia ja osaavat koskettaa, vaikkakin Rinko Kikuchi näyttelee osittain epäuskottavasti ja hävettävän huonosti. Pääosin erittäin mieleenpainuva draamaelokuva, joka vakuuttaa inhimillisyydellään ja hätkähdyttävällä tarinankerronnallaan.

3rd of August, DVD

Erilainen rakkauskomedia, joka ei sekoitu joukkoonsa, vaan ilmaisee rohkeasti itseään. Tarina ei noudata lajityyppinsä kliseitä, vaan luo käsikirjoituksen, jossa seurataan tarkasti parin huonoja ja hyviä vaiheita päivä kerrallaan. Kokonaisuudeltaan tämä on uskottavampi kuin lajityypin elokuvat yleensä ja onnistunutta huumoria viljellään toistuvasti. Ainoa tahra muuten hyvässä elokuvassa on sivunäyttelijät, joiden roolihahmot ovat ärsyttäviä ja tavanomaisia. Muutama kohtaus hävetti, mutta muuten 500 days of Summer on toimiva näyte siitä, että muuten kuollut elokuvagenre on mahdollisuus herättää uudestaan henkiin.

2nd of August, DVD

Verenpainetta nostattava trilleri, joka ei paitsi pelottele katsojaansa, vaan nostaa esiin myös vakavia moraalisia pohdintoja sovinismista sekä naisvihasta. Julma ja suorasukainen elokuva ei kaunistele Lisbethiä, kuka suhtautuu entistä epäluuloisemmin miehiin kauheiden kokemustensa myötä. Tämä aate kietoo nerokkaan murhamysteerin ympärilleen ja tuloksena on yksi suurimmista ajatusta herättävistä elokuvista.

1st of August, VHS

Selvä Mad Max -kopio paitsi, että tässä tapahtumapaikkana on aavikon sijasta valtameri ja polttoaineen sijasta ihmiset metsästävät kuivaa maata. Juoni on kliseinen ja ennalta-arvattava, mutta jaksaa viihdyttää jonkin verran. Kevin Costner ja Dennis Hopper näyttelevät hyvin, vaikkakin Hopperin roolihahmo on perusmerkkari silmälappuineen. Post-apokalyptinen tunnelma säilyy, mutta koska kokonaisuus koostuu sen tunnusomaisimmista ja kliseisimmistä piirteistä, on sen välittäminen katsojalle helppoa Mad Maxin kaltaisten elokuvien jälkeen. Peruskauraa, jonka ainakin kerran jaksaa katsoa.

10th of July, DVD

Erilainen ja mieleenpainuva elokuva. Wright onnistuu yhdistämään nerokkaasti teinikomedian ja videopelikulttuurin toisiinsa. Tuloksena on viihdyttävä elokuva, joka on herkkua etenkin minun kaltaisilleni videopeliharrastajille. Juoni saattaa loppujen lopuksi olla melkoista roskaa, mutta kummastakin ääripäästä otetaan kaikki lisenssi irti vaikkakin ajoittainen teknomusiikki ja kuiva huumori vähentävät pisteitä. Suosittelen etenkin minun kaltaisilleni videopelihulluille, vaikkakin muille tämä ei välttämättä iske yhtä hyvin. Hömppää, mutta tällä on oma viehätyksensä.

7th of July, Digibox

Hieman aikaa nähnyt, mutta silti tyydyttävä kauhuelokuva Polanskilta. Deneuve näyttelee vähäeleisesti, mutta tarpeeksi järkyttyneesti henkisen tasapainon menettänyttä naista. Tunnelma on kauttaaltaan surrealistinen ja se sopiikin aiheeseen osuvasti. Kauhua tämä ei herätä, mutta osa kohtauksista osaa silti säikäyttää ja säilyttää epämukavan tunnelmansa. Ainoa asia mistä en pitänyt olivat hiljaiset kohtaukset, jotka väsyttivät, mutta kaipa nekin olivat osa tunnelman luontia. Tämä on tosin vasta alkulämmittelyä verrattuna Rosemaryn painajaiseen, jossa Polanski onnistuu luomaan modernimman ilmapiirin kauhulle.

6th of July, DVD

Burton on tehnyt satumaisten elokuviensa lomassa myös upean henkilökuvauksen Ed Woodista, mahdollisesti maailman huonoimmasta elokuvaohjaajasta. Kiinnostava lähtökohta houkuttelee katsojia elokuvan äärelle ja pitää täten otteensa loppuun saakka. Toisin kuin monet muut elämänkertakuvaukset, Burton ei tyydy pelkkään draamapuoleen, vaan viljelee onnistunutta huumoria Woodista sekä hänen elokuviensa kömpelyydestä. Mies itse ei selvästikään huomannut elokuviensa huonoutta ja se tekeekin hänestä tragikoomisen hahmon. Depp Woodina tekee sopivan sekopäisen roolin, mutta tuo mukaan myös inhimillisen puolensa. Muut näyttelijät tekevät myös hyvää työtä, mutta elokuvan erityismaininnan saa sen upea mustavalkokuvaus ja vanhanaikaisten elokuvien kaltainen tunnelma. Wood itse omien sanojensa mukaan halusi tarjota katsojille mielenkiintoisia tarinoita filmeissään, joten Burton tekee saman onnistuneesti hänen henkilökuvauksestaan, missä on mukana hieman sadun tunnelmaa.

29th of June, DVD

Hienoa jälkeä Eastwoodilta. Kaikinpuolin onnistunut draama, joka pitää otteessaan loppuun saakka. Menneisyyden tapahtumat vaikuttavat pääosakolmikkoon tietyllä tavalla, ilman että kukaan jää huomaamatta. Juoni ei ehkä ole tavallisuudesta poikkeava, mutta se ei haittaa elokuvan välittäessä sanomansa. Ainoa miinus hieman hiomattomasta lopetuksesta.

26th of June, TV

Aivan susipaska elokuva. Poppix on äärimmäisen rasittava lisä muuten hienoon hahmokavalkadiin. Ranskan kieli on mielestäni erittäin ruman kuuloista, eikä sen parissa ole miellyttävää viettää puoltatoista tuntia. Nuoremmalla iällä olisi varmasti purenut, mutta näin vanhempana en voinut tästä nauttia. Alkuperäisissä Asterix-sarjakuvissa on paljon enemmän tunnelmaa kuin tässä räpellyksessä.

25th of June, TV

Hyvä piirroselokuva, vaikkei olekaan Miyazakin parasta antia. Tämän kyllä tunnistaa hänen elokuvakseen, sillä juoni on jälleen kerran mielikuvituksellinen ja mukaansatempaava. Kuten tavallista, ainoana ongelmana on ääninäyttely, joka on ajoittain tavattoman ärsyttävää ja ne alussa olevat laulukohtaukset olisi huoletta voitu jättää pois.

13th of June, Digibox

Todella viihdyttävä ja leppoisa aussileffa. Itse elokuva ei tarjoa kaksituntisella kestollaan yhtään mitään, mutta silti tämä viehättää omalla tavallaan. Paul Hogan on loistava roolissaan ja hänen Dundee-roolihahmonsa on todellinen badass. Huumori on kuivanpuoleista, mutta myös olennainen osa kokonaisuutta. Aussiaksentteineen kyseessä on varsin erinomaista roskaa, jonka mielellään katsoisi joskus uudestaan.

11th of June, DVD

Tämän on oltava maailman yliarvostetuin elokuva. Onko tämä tekele edes tosissaan sen suhteen, mitä se ajaa takaa? Amelie on rehellisesti sanottuna rasittava hahmo ja kaikki ne liialliset yksityiskohtien kosimiset eivät sisällä mitään painoarvoa. Huumori onnistui vain hävettämään ja muutenkin tuommoinen tunteiden osoittaminen ei ole heiniäni. Yleensähän tämä on leimattu hyvänmielenelokuvaksi, mutta omasta mielestäni vain tylsä ja känkkäränkkä-tunnelmaa luova pökäle. Elokuvan loputtua olin kyllä iloinen, mutta sen tyydytyksen saavuttaminen näin työläin keinoin on hankala pala purtavaksi. Tee itsellesi palvelus, äläkä katso tätä elokuvaa.

30th of May, Digibox

Kauttaaltaan hyvä elokuva Spielbergiltä, vaikka ei olekaan ohjaajansa kärkikastia. Karu kuvaus ihmisyyden ja mielenterveyden menettämisestä vuoden 1972 olympialaisten terroristi-iskujen jälkeen. Eric Bana tekee ihan hyvää työtä, vaikkakin kokonaisuudessaan kaikki eivät tee mitenkään tavallisuudesta poikkeavaa suoritusta. Tunnelmaltaan varsin epäspielbergmäinen elokuva, mikä sekä haittaa että hyödyttää kokonaisuutta. Uutta saa kokeilla, mutta sopeutuminen kestää hiukan. Ja se lopun seksikohtaus oli aika turha.

14th of May, Digibox

Hienoa alkulämmittelyä Coeneilta, vaikkakin uran ensimmäiset elokuvat ovat harvoin niitä parhaimpia. Usein inhoamani Nicolas Cage onnistuu tekemään hyvän roolisuorituksen epäonnisena pikkunilkkinä. Juoni ei ole mitenkään omaperäinen, mutta Coenien oiva musta huumori puree ja saa nauramaan. Ehdoton päivän pelastaja.

8th of May, DVD

Onnistunut kuvaus Hitlerin viimeisistä päivistä. Bruno Ganz sopii hyvin rooliinsa ja eläytyy kunnioitettavasti diktaattorin rooliinsa. Hitlerin kuolinbunkkeri on onnistuttu luomaan sopivan ankeaksi ja saa katsojan olon ahdistuneeksi ja epämukavaksi. Hitleriä on tuskin koskaan nähty aiemmin elokuvassa ja tässä hänen läsnäolonsa saa paremman kosketuspinnan Saksan toisen maailmansodan tilanteeseen, kuin tusinassa muita sotaelokuvia.

25th of April, Digibox

Ei ollenkaan huono elokuva. Viihdettä, joka kannattaa katsoa etenkin lomalla. Maineikkailla näyttelijöillä kuorrutettu trilleri sai ainakin minut koukkuun aina yllättävään, paitsi ehkä hiukan kliseiseen, twistiin asti. Kokonaisuudeltaan melko tavanomainen jännäri, mutta hyvä elokuva, joka teki tehtävänsä ja enempää ei viihde-elokuvalta yleensä vaadita.

24th of April, Digibox

Tämän on pakko olla joku vitsi. Eivätkö elokuvantekijät tätä tehdessään ajatelleet yhtään, miten naurettava kokonaisuus voi olla? Alkaa muuten ihan lupaavasti, mutta viimeistään Mustanaamion astuessa kuvaan surkuhupaisine trikoineen alkaa homma mennä jo päin seiniä. Henkilöhahmot ovat onnettomia ja turhamaisia, varsinkin umpiärsyttävä taksikuski, jolle ei anneta mitään merkitystä koko pätkän aikana. Tehosteet ovat kökköäkin kökömpiä, vaikka parempaan oltaisiin pystytty. Jos nauraa haluat, niin katso tämä. Vuosikymmenen parhaimpia komedioita, mutta surkeimpia sarjakuvafilmatisointeja. Ja vieläpä rakkaudella toteutettua.

22nd of April, Digibox

Sarjakuvafilmatisointien pohjamutaa. Pökäle, jossa huonot näyttelijät ja epäuskottavat tehosteet luovat masentavan räpellyksen, joka vain ja ainoastaan onnistuu pilaamaan päivän. Nicolas Cage on surkeassa roolissa (ylläri), mutta Aaveajajan suht hieno ulkonäkö sekä Sam Elliott, kuka osaa edes jotenkin näytellä, tuovat puolikkaan tähden lisää.

16th of April, Digibox

Ovela trilleri, joka osaa säikäytellä ja nostattaa kylmän hien selkään pelkästään niillä kohtauksilla, joissa ei näytetä juuri mitään. Shyamalanin jännityselokuvat sisältävät myös tasapuolisesti draamaa, mikä ei kuitenkaan ole kovin vakuuttavaa. Tässäkin sentimentaalisuus meni ehkä hiukan överiksi, mutta kokonaisuus on erittäin tunnelmallinen. Phoenixin rooli olisi kuitenkin saanut olla hieman suurempi.

15th of April, Digibox

Ehkäpä se paras Kaurismäki-elokuva. Erinomainen sekoitus road movieta, draamaa sekä rikosta Suomen näkökulmasta. Pellonpää on edelleen loistava roolissaan ja kokonaisuus jaksaa viihdyttää koko kestonsa ajan. Ainoa asia mikä ärsytti, oli koko elokuvan ajan kestänyt kirjakielen jauhaminen, joka ei onnistu suomalaisen korvissa kuulostamaan kovinkaan uskottavalta.

11th of April, Digibox

Keskiverto sarjakuvaelokuva, joka viihdyttää tasapuolisesti, muttei onnistu olemaan huomattavasti parempi kuin alan parhaimmistot, kuten Sin City. Itse Iron Man on todella tyylikkään näköinen ja tehosteet näppärän hienosti toteutettuja. Meno on tosin hieman lapsellista ajoittain, joten tämä olisi hieman nuoremmalla iällä iskenyt huomattavasti paremmin.

4th of April, DVD

Kaurismäki on elokuvillaan saavuttanut syystäkin suosiota Ranskassa tämmöisen teoksen jälkeen. Varjoja paratiisissa -elokuvan ohella ei tämäkään onnistunut vaikuttamaan viiden tähden arvoisesti, mutta siitä huolimatta kyseessä on onnistunut elokuva. Pellonpää on jälleen loistavassa vedossa ja mustavalkoisuus sekä Pariisin ympäristö luovat ankeahkon tunnelman, kuten myös pääkolmikon elämäntilanteet. Loppu ei onnistunut koskettamaan ja se tuokin ratkaisevan miinuksen pisteytyksessä.

2nd of April, VHS

Akiran kaltaiset pohdiskelevat ja toiminnalliset tulevaisuudenkuvat selkeästi iskevät minuun, koska tämäkin onnistui olemaan ainutlaatuinen elokuvakokemus. Juoni on viimeisen päälle hiottu, sillä siinä on älykästä satiiria, tietokoneverkoston hyödyntämistä sekä poliittista juonittelua, jotka toiminnan ohella luovat mielenkiintoisen kokonaisuuden. Ainoa miinus pituudesta, sillä elokuva loppui liian nopeasti.

27th of March, Digibox

Ensimmäinen Kaurismäkeni, joka on hieman huonompi kuin luulin, muttei lainkaan mikään surkea tekele. Elokuva kertoo hyvin arkisesta rakkaudesta, jossa kummallakin osapuolella menee työ ja vapaa-aika samaa rataa. Pellonpää on loistava roolissaan melkein perussuomalaisena ja se onkin helppo veto hänelle. Suosittelen Kaurismäestä kiinnostuneille, mutta odotuksia ei kannata laittaa liian korkealle.

26th of March, DVD

Ei ole ansainnut läheskään kaikkia Oscareitaan. Siirappisuutta oli aivan liikaa, minkä lisäksi Crowen hallusinaatioystävät olivat ärsyttävän epäuskottavia. Crowe ei sovi lainkaan herkistelyyn, hänet kun on tottunut näkemään Gladiaattorin kaltaisissa machoeepoksissa. En suosittele, jos sentimentaalisuus ärsyttää.

20th of March, DVD

Älytöntä ja turhanpäiväistä kakkaa, mutta silti melkoisen viihdyttävää roskaa. Juoni itsessään on perushyvä, vaikkakin tunnelma ja viihtyvyysarvo olisi parempi, jos juoni liittyisi enemmän keskiajan Skotlantiin kuin nykypäivän Queenin saattelemaan muodin aikakauteen. Sean Connery vetää näyttelijöistä ainoan hyvän roolin, jättäen pökkelön Lambertin varjoonsa. Clancy Brown on roolissaan aivan järkyttävän surkea, eikä hänestä löydy ollenkaan munaa pääviholliseksi. Perusviihdyttävää roskaa, jonka jaksaa ainakin kerran katsoa, mutta toinen kerta saattaa jäädä pitkän harkinnan kohteeksi.

19th of March, Digibox

Sekopäinen, hyväntuulinen ja samalla myös älykäs komedia, jota harvoin jenkeistä löytää Seltzerin ja Friedbergin kaltaisten aivopierujen jälkeen. Juoni on kuin Kreikan Odysseiasta, liitettyna 1930-luvun lama-aikaan. Elokuvan kolmikko on kuin Odysseuksen tiimi, jotka yrittävät vuosien tuloksella vaivoin saavuttaa päämääräänsa, rahaa, jota menneen ajan Yhdysvalloissa oli vain harvakseltaan, aivan kuin Odysseuksella oli mahdollisuuksia päästä takaisin kotiin.

12th of March, Digibox

Coeneilta jälleen omaperäinen ja mieleenpainuva elokuva. Mies joka ei ollut siellä on omalla tavallaan perinteisesti toteutettu film noir, sillä siinä on mustavalkoinen kuvaus, kyyninen päähahmo ja menneen vuosikymmenen asetelma. Lähes tuntematon Billy Bob Thornton on tupakansavuineen loistava päähenkilö tarinaan miehestä, jonka elämä menee päin seiniä yhden vakavan tapauksen jälkeen. Kerronta on sulavaa, vertauskuvat osuvia ja synkähkö maailma on toteutettu tummalla tavalla humoristiseksi ja naurunalaiseksi. Lopetus oli täydellinen ja se jos mikä jättää jälkeensä onnistuneen elokuvakokemuksen.

3rd of March, Digibox

Ensimmäinen Rambo on yksi 80-luvun parhaimpia toimintaelokuvia, mutta tässä mentiinkin jo ulapalle ja pahasti. Paluu Vietnamiin -tyylinen meininki on varmaankin houkutteleva, kun Rambo pääsee koluamaan muistojaan sodan runnomassa yhteiskunnassa, mutta tosiasiassa sille ei anneta ollenkaan jalansijaa. Toimintaa on tarpeeksi, mutta kaikesta huolimatta se ei onnistu viihdyttämään ollenkaan. Näyttely on surkuhupaisaa ja Stallone tuntuu jostain kumman syystä täysin turhalta verraten aiempaan osaan. Lopetus oli taas puhdasta ensimmäisen osan kertausta ja matkimista. Kokonaisuus jättää kakkaisen maun suuhun, vaikkakin lähtökohdista olisi saatu edes jotain aikaan. Yrittäkää edes!

19th of February, Digibox

Kaikinpuolin hieno jenkkiversio John Woon toimintaelokuvista. Myös tähän on otettu mukaan hidastettuja luotikarkeloita, kyyhkysiä, napit vastakkain -asetelma sekä hieno ja koukuttava juoni. Kokonaisuus on todella kunnianhimoinen ja komeita toimintakohtauksia katselee mielellään. Kuitenkin Face/Off oli myös osittainen pettymys omalla kohdallani. Näyttelytyötä en lähtisi ylistämään, sillä Cage on roolissaan uskomattoman huono eikä Travolta yllä Pulp Fictionin kaltaiseen loistoonsa. Draamaa oli ehkä liikaakin, sillä se käsittää melkeinpä puolet koko elokuvasta, minkä seurauksena tämä ei onnistu viihdyttämään tarpeeksi. Toimintakohtaukset pelastavat paljon, mutta Face/Off taitaa kuitenkin vaatia minulta toisen katsomiskerran joskus paremmalla ajankohdalla, jolloin tämä saattaa iskeä Woon honkkarituotannon ohella kuin tuhat salamaa.

29th of January, Digibox

Lupaava esikoiswestern Eastwoodin ohjaajanuralta. Tässä on kohtalaisen hyvä tunnelma ja nerokkaita viittauksia. Ensinnäkin, Eastwoodin hahmolla näyttää olevan jonkinlainen aavemainen yhteys kylän ruoskalla surmattuun pormestariin. Fiilis osaa välillä olla jopa hyytävä, sillä Eastwoodin mysteerisen päähahmon persoonaa voi tulkita monelta eri kantilta. Kuitenkin se jokin ei ollut tässä elokuvassa niin hyvää, kuin osasin odottaa. Juoni on ehkä yleisesti ottaen turhan tavanomainen, lisäksi aika ajoin tuli pieniä pitkästymisen merkkejä. Kaikesta huolimatta hyvä westernelokuva, mikä osaa ennakoida huomattavasti paremman Eastwoodin-länkkärin, Armottoman, loistavuutta.

23rd of January, PC

Nolanin elokuvat osaavat olla todella viihdyttäviä loistavine juonineen. Inception on yksi pykälä lisää hänen tuotantoonsa, jota ihailee monelta eri kantilta. Mielenkiintoinen elokuva, jota katsoessa ei kelloa tule vilkuiltua ollenkaan. Kaikkia mahdollisia unirealismin keinoja on käytetty hyväksi ja niistä on yhdistetty älykäs ja aivoja kutkuttava kokonaisuus. Loppu jättää miettimään ja se kertoo jo paljon. Ei yllä ihan maailman parhaimpien elokuvien joukkoon, mutta elokuvaelämyksenä todella erinomainen.

22nd of January, Digibox

Ihan kiva lastenseikkailu. Oompa Loompat ja musiikkinumerot ovat aivan sairaan ärsyttäviä, mutta kokonaisuutena onnistunut elokuva. Ei kuitenkaan Burtonin parhaimpia, suurimmalti osin siksi, että lastenelokuvat tuskin enää tässä iässä kauheasti vakuuttaa.

16th of January, Digibox

Raju ja miehinen nyrkkeilydraama, menee jopa Rockyn yläpuolella kaikessa syvyydessään. De Niro onnistuu La Mottana olemaan yllättävän monipuolinen, alussa raivokas nyrkkikone, myöhemmin ylipainoinen, seksuaalirikossyytteistä kärsivä mies. Nyrkkeilykohtaukset ovat todella väkivaltaisia ja hurjia, mutta sitäkin hienommin toteutettuja. Mustavalkoisuus luo myös hyvin tunnelmaa ja La Mottaa kohtaan tuntee vain sääliä kaikista hänen vastoinkäymisistään, joita itse ei koskaan haluaisi kohdata. La Motta puskee elokuvassa raivoisasti elämänsä vaikeimpien kohtien yli härän lailla ja tässä on seuraukset.

15th of January, DVD

Yllättävän heikko veto Woolta, jos vertaa The Killerin ja Hard Boiledin kaltaisiin suurelokuviin. Komediaelokuvan kriteerit eivät ole oikein muoteissaan pysyviä ja kakku lässähtää huumorin saralla suurimmalti osin. Ihan surkea tekele tämä ei todellakaan ole, sillä juoni on hyvä ja toimintakohtaukset nokkelia Woon tapaan. Vaikka läppä onkin aika kuivahkoa, niin siitä huolimatta loppuun oltiin säästetty kaikkein hauskimmat, mutta jos huumori ei toimi muulta osin, niin kovin erinomainen elokuva ei ole kyseessä. Kyllä tämän parissa viihtyi, mutta ei ohjaajansa parhaimpia todellakaan.

2nd of January, Digibox

Suomalaisen elokuvan merkkipaaluja, helposti ymmärrettävä kuvaus sodasta poikien silmin. Alussa elokuvan pääviisikko pitää saksalaisia sotilaita sankareina, mutta loppua kohden näkökulma vaihtuu toisensa jälkeen erilaisten kokemusten kautta. Vesa-Matti Loiri osaa olla debyyttiroolissaan uskottava ja loppukohtaus on todella koskettava.

1st of January, TV

Kiva aloittaa uusi vuosi katsomalla jokin laatuleffa. Miyazaki taitaa animaation kriteerit missä tahansa, milloin vain. Punainen sika on toistaiseksi hänen parhaimpansa. Vaikka elokuva kuvaakin maailmansotaa, niin silti siitä ollaan saatu astetta lempeämpi, kuin luulisi. Aivan pikkulapsille tämä ei ole kyllä tarkoitettu, mutta teemastaan huolimatta mikään masentava teos tämä ei ainakaan ole. Porco Rosso on itsessään sympaattinen päähenkilö ja sopii hyvin muiden päähenkilöiden joukkoon japanilaisen animaation ihmeellisessä maailmassa.