Login
Wrecker's Movie Diary - 2011 + December 2010
Sort by:
Showing 1-50 of 348
Decade:
Rating:
List Type:
109
6.1
5.8
Prison (1987)
Watched: 29.12 - TV
Renny Harlin ei ole mikään ylpeilyn aihe pienelle Suomenmaalle, mutta herran kasaraikauhuilu oli positiivinen yllättäjä. Idea itsessään vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta, siihen kun lisätään vielä mielipuolinen vankilanjohtaja ja todella, todella kolkko miljöö, homman pitäisi toimia. Kummittelu-teemaa lähestytään kyllä aivan väärästä näkövinkkelistä. Homman olisi voinut hoitaa paljon fiksummin ottamalla psykologisen otteen kertomuksesta, ja jättämällä erikoistehostekikkailut vähemmälle. Lane Smithille ja Viggo Mortensenille, sekä parille mulle näyttelijälle on nostettava hattua. Hoitavat hommansa mainiosti, vaikka Rennyn kaltainen 'auteur' on ruorissa.
Renny Harlin ei ole mikään ylpeilyn aihe pienelle Suomenmaalle, mutta herran kasaraikauhuilu oli positiivinen yllättäjä. Idea itsessään vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta, siihen kun lisätään vielä mielipuolinen vankilanjohtaja ja todella, todella kolkko miljöö, homman pitäisi toimia. Kummittelu-teemaa lähestytään kyllä aivan väärästä näkövinkkelistä. Homman olisi voinut hoitaa paljon fiksummin ottamalla psykologisen otteen kertomuksesta, ja jättämällä erikoistehostekikkailut vähemmälle. Lane Smithille ja Viggo Mortensenille, sekä parille mulle näyttelijälle on nostettava hattua. Hoitavat hommansa mainiosti, vaikka Rennyn kaltainen 'auteur' on ruorissa.
- WreckMe - 's rating:
606
4.6
4.7
Jonah Hex (2010)
Watched: 26.12 - Canal Digital
Jonah Hex vahvistaa kantaani siitä, että DC on onnistunut ~80-vuotisen uransa aikana kertaalleen luomaan hyvän sarjakuvasankarin ja rakentamaan tämän ympärille universumin. Bob Kanen aikaansaannos jää siis ainukaiseksi.
Jonah Hex vahvistaa kantaani siitä, että DC on onnistunut ~80-vuotisen uransa aikana kertaalleen luomaan hyvän sarjakuvasankarin ja rakentamaan tämän ympärille universumin. Bob Kanen aikaansaannos jää siis ainukaiseksi.
- WreckMe - 's rating:
156
7
7.2
The Chase (1966)
Watched: 17.12 - TV
Ihan pätevä 'takaa-ajoleffa' kuuskytluvun hengessä. Pahasti sivuhahmoja ääriään myöten pullistelevassa elokuvassa pääroolia vetävä suuri Marlon Brando on kaukana parhaista vedoistaan, mutta karismaa herralla siitä huolimatta riittää.
Ihan pätevä 'takaa-ajoleffa' kuuskytluvun hengessä. Pahasti sivuhahmoja ääriään myöten pullistelevassa elokuvassa pääroolia vetävä suuri Marlon Brando on kaukana parhaista vedoistaan, mutta karismaa herralla siitä huolimatta riittää.
- WreckMe - 's rating:
1289
6.1
6.4
The Three Musketeers (1993) (1993)
Watched: 11.12 - TV - (Rewatch)
- WreckMe - 's rating:
1560
7.2
7.6
Sleepers (1996)
Watched: 5.12 - Digibox
Yllättävän hyvä Mafiaveljet, Stand by men, Menneisyyden otteen ja Once Upon a Time in American mieleen tuova kaksiosainen rikosdraama. Elokuvan 60-luvulle sijoittuva alkupuolisko onnistuu heijastamaan lähes täydellisesti aikakauden ruudun läpi katsojan verkkokalvolle. Oikein tekisi mieli tepastella 60-luvun New Yorkin köyhällistöalueela suraamassa maailmanmenoa. Poikakotiin suljettu tapahtumaketju tuntuu realistiselta ja inhottavalta, eikä suinkaan syyttä. Elokuvan pompatessa 80-luvun alkuun kaikki elokuvasta kuoriutuu esiin pieni oikeussalikärpänen, jota se sitten onkin koko loppukestonsa. Katuvarpuset käsittelee useitakin todella vakavia teemoja, joista läpikantavin on pedofilia, jota Kevin Bacon kavereineen harrastaa. Mukana on myös ihmisoikeuksia, niiden rikkomista ja rikollisuutta.
Yllättävän hyvä Mafiaveljet, Stand by men, Menneisyyden otteen ja Once Upon a Time in American mieleen tuova kaksiosainen rikosdraama. Elokuvan 60-luvulle sijoittuva alkupuolisko onnistuu heijastamaan lähes täydellisesti aikakauden ruudun läpi katsojan verkkokalvolle. Oikein tekisi mieli tepastella 60-luvun New Yorkin köyhällistöalueela suraamassa maailmanmenoa. Poikakotiin suljettu tapahtumaketju tuntuu realistiselta ja inhottavalta, eikä suinkaan syyttä. Elokuvan pompatessa 80-luvun alkuun kaikki elokuvasta kuoriutuu esiin pieni oikeussalikärpänen, jota se sitten onkin koko loppukestonsa. Katuvarpuset käsittelee useitakin todella vakavia teemoja, joista läpikantavin on pedofilia, jota Kevin Bacon kavereineen harrastaa. Mukana on myös ihmisoikeuksia, niiden rikkomista ja rikollisuutta.
- WreckMe - 's rating:
3755
7.6
8.1
Watched: 24.11 - DVD
Yates ja kumppanit ovat varmasti ottaneet rutkasti paineita kenties 2000-luvun huikeimman saagan huiman päätösosan onnistumisesta. Yates onnistuu luomaan Potter-uransa parhaan esityksen, joka on myös yksi koko saagan parhaista osista - kenties paras. Tottahan se on, että Kuoleman varjelukset -tarinan toinen osa koostuu lähinnä suurista taisteluista ja nykyajan erikoistehosteosaamisesta, mutta ympyrän sulkeutumisessa on myös tunnelma vahvasti mukana.
Yates ja kumppanit ovat varmasti ottaneet rutkasti paineita kenties 2000-luvun huikeimman saagan huiman päätösosan onnistumisesta. Yates onnistuu luomaan Potter-uransa parhaan esityksen, joka on myös yksi koko saagan parhaista osista - kenties paras. Tottahan se on, että Kuoleman varjelukset -tarinan toinen osa koostuu lähinnä suurista taisteluista ja nykyajan erikoistehosteosaamisesta, mutta ympyrän sulkeutumisessa on myös tunnelma vahvasti mukana.
- WreckMe - 's rating:
3780
7.4
7.7
Watched: 23.11 - DVD
- WreckMe - 's rating:
1064
8
7.7
The Conversation (1974)
Watched: 25.10 - DVD
Pienimuotoinen salakuuntelutrilleri Keskustelu on peräisin ajalta, jolloin Francis Ford Coppola oli parhaassa terässään. Keskustelu julkaistiin reilu puoli vuotta ennen smaisen vuoden joulukuulle ajoittuvaa Kummisetä II:ta. Hene Hackmanin tähdittämä jännäri ei ole lähelläkään ohjaajaneron parhaita ohjaustöitä, vaikka elokuva nimitetäänkin useasti "neljän suuren mestariteoksen" joukkoon. Keskustelu on tasaisesti etenevä elokuva, joka ei kuitenkaan koko kaarensa aikana saavuta huippua. Elokuva on niukkatapahtumainen ja dialogipainoitteinen kaksituntinen varustettuna hyvillä näyttelijöillä, hyvällä ohjauksella, kuvauksella ja leikkauksella. Coppola olisi kuitenkin voinut kultakautensa ainoan henkilökohtaisen elokuvan käsikirjoitukseen painostaa enemmän.
Elokuva on hidas, muttei kuitenkaan pitkäveteinen. Salalkuuntelukikat ja kohtuu mielenkiintoinen asteittain syvenevä juoni pitävät mielenkiintoa yllä. Tälle kirjoittajalle pettymyksenä tuli tietenkin se, että päähenkilön loppua kohden voimistuvaan paranoiaan ei keskitytty varttia pidempään. Olisi todellakin ollut mielenkiintoista laajemmin nähdä, kuinka Hackmanin roolihahmo olisi remontoinut taloaan ja etsii kuumeisesti salakuuntelulaitteita. Keskustelu on hyvä elokuva - kuten Coppolalta saattaa odottaa - mutta ei yllä muiden miehen kultakauden merkkiteosten tasolle.
Pienimuotoinen salakuuntelutrilleri Keskustelu on peräisin ajalta, jolloin Francis Ford Coppola oli parhaassa terässään. Keskustelu julkaistiin reilu puoli vuotta ennen smaisen vuoden joulukuulle ajoittuvaa Kummisetä II:ta. Hene Hackmanin tähdittämä jännäri ei ole lähelläkään ohjaajaneron parhaita ohjaustöitä, vaikka elokuva nimitetäänkin useasti "neljän suuren mestariteoksen" joukkoon. Keskustelu on tasaisesti etenevä elokuva, joka ei kuitenkaan koko kaarensa aikana saavuta huippua. Elokuva on niukkatapahtumainen ja dialogipainoitteinen kaksituntinen varustettuna hyvillä näyttelijöillä, hyvällä ohjauksella, kuvauksella ja leikkauksella. Coppola olisi kuitenkin voinut kultakautensa ainoan henkilökohtaisen elokuvan käsikirjoitukseen painostaa enemmän.
Elokuva on hidas, muttei kuitenkaan pitkäveteinen. Salalkuuntelukikat ja kohtuu mielenkiintoinen asteittain syvenevä juoni pitävät mielenkiintoa yllä. Tälle kirjoittajalle pettymyksenä tuli tietenkin se, että päähenkilön loppua kohden voimistuvaan paranoiaan ei keskitytty varttia pidempään. Olisi todellakin ollut mielenkiintoista laajemmin nähdä, kuinka Hackmanin roolihahmo olisi remontoinut taloaan ja etsii kuumeisesti salakuuntelulaitteita. Keskustelu on hyvä elokuva - kuten Coppolalta saattaa odottaa - mutta ei yllä muiden miehen kultakauden merkkiteosten tasolle.
- WreckMe - 's rating:
1916
8.3
8.3
North by Northwest (1959)
Watched: 24.10 - DVD
Vaarallinen romanssi ei edusta Hitchcockin parhaita elokuvia, ei sitten millään. Kyseessä on kyllä toimiva väärä mies -teemalla varustettu salaliittotrilleri, mutta valitettavasti kaikki palaset eivät loksahda paikoilleen. Elokuva puksuttaa kyllä tasaiseen tahtiin kärsimättä minkäänlaisesta epätasaisesta kerrontavauhdista, mutta se on jokseenkin turhan pitläveteinen. Juonenkäänteiden määrä on runsas, mutta niiden ennalta-arvaamattomuuden kanssa on pieni ongelma. Hitchcock ei saa luotua tasaisesti tihenevää jännitystä liikanimestään huolimatta, vaan elokuva toimii trillerin sijasta road trippinä pitkin Amerikkaa virkavaltaa karttaen.
Toteutuksellinen puoli on aikalaisekseen varsin hyvin kuitenkin hallussa. Näyttelijöiden roolisuoritukset, kuvaus ja leikkaus ovat kaikki hyvin hallittuja ammattilaisten toteuttamisena. Lavasteet ovat uskottavia, mutta parissa kohtauksessa studion valoja olisi ollut syytä säätää hieman himmeämpää kohti. Hitchcock olisi myös voinut ihan hyvin siirtyä studioiden ulkopuolelle kuvaamaan ajokohtauksia chroma key -studioiden sijasta.
Vaarallinen romanssi on ohjaajalleen tyypillinen jännityselokuva höystettynä romanttisella sivujuonella, charmikkaalla harmaantuvalla miespäähenkilöllä ja klassisen kauniilla vaaleaveriköllä.
Vaarallinen romanssi ei edusta Hitchcockin parhaita elokuvia, ei sitten millään. Kyseessä on kyllä toimiva väärä mies -teemalla varustettu salaliittotrilleri, mutta valitettavasti kaikki palaset eivät loksahda paikoilleen. Elokuva puksuttaa kyllä tasaiseen tahtiin kärsimättä minkäänlaisesta epätasaisesta kerrontavauhdista, mutta se on jokseenkin turhan pitläveteinen. Juonenkäänteiden määrä on runsas, mutta niiden ennalta-arvaamattomuuden kanssa on pieni ongelma. Hitchcock ei saa luotua tasaisesti tihenevää jännitystä liikanimestään huolimatta, vaan elokuva toimii trillerin sijasta road trippinä pitkin Amerikkaa virkavaltaa karttaen.
Toteutuksellinen puoli on aikalaisekseen varsin hyvin kuitenkin hallussa. Näyttelijöiden roolisuoritukset, kuvaus ja leikkaus ovat kaikki hyvin hallittuja ammattilaisten toteuttamisena. Lavasteet ovat uskottavia, mutta parissa kohtauksessa studion valoja olisi ollut syytä säätää hieman himmeämpää kohti. Hitchcock olisi myös voinut ihan hyvin siirtyä studioiden ulkopuolelle kuvaamaan ajokohtauksia chroma key -studioiden sijasta.
Vaarallinen romanssi on ohjaajalleen tyypillinen jännityselokuva höystettynä romanttisella sivujuonella, charmikkaalla harmaantuvalla miespäähenkilöllä ja klassisen kauniilla vaaleaveriköllä.
- WreckMe - 's rating:
1198
7.9
7.9
Rope (1948)
Watched: 23.10 - PC
Pienimuotoinen todellinen mestariteos Hitchcockilta. Köysi on ohjaajansa parhaita elokuvia, murhamysteerin nerokkuutta on turha kiistää. Elokuvassa ei oikeastaan tapahdu juuri mitään, vaan 77 minuuttia on lähinnä dialogia ja kurkkua kuivattavan jännityksen rakentamista. Parilla otolla toteutettu elokuva oli varmasti mullistava aikanaan, jolloin tämän tapaiset elokuvat olivat todella harvassa, käsittääkseni. Kamera pyörii lavasteissa todella sujuvasti seuraillen henkilöitä ja ne harvat leikkaukset suoritetaan piilossa katseilta. Kuvauksen nerokkuus on siis mahdoton ohittaa.
John Dall, Farley Granger sekä ohjaajaneron kanssa hedelmällistä yhteistyötään aloitteleva James Stewart ovat kukin rooleissaan mainioita. Herrojen tulkitsemien hahmojen luonteenpiirteet tulevat esille todella lyhyen ajan sisällä tasaisesti. Sivuosiin pestatut näyttelijät ovat pienemmissä rooleissaan myöskin hyviä, vaikka jäävätkin tyystin statisteiksi kameran pyöriessä pääosakolmikon ympärillä.
Köysi on Takaikkunan tapaan hyvin pienimuotoinen ja intensiivinen mysteerielokuva, joka on toteutettu täysin yhdestä huoneesta käsin. Tällaisen onnistuuneeseen toteutukseen vaaditaan ohjaajalta paljon, etenkin jos siinä onnistuu toistamiseen. Harvoin tulee vastaan odotukset ylittäviä elokuvia, mutta Köysi "seuraajansa" tavoin esimerkki tällaisista elokuvista. Tämä pieni mestariteos on turhaan jäänyt ohjaajansa myöhempien merkkiteosten varjoon, sillä kyseessä on kuitenkin eittämättä parempi elokuva.
Pienimuotoinen todellinen mestariteos Hitchcockilta. Köysi on ohjaajansa parhaita elokuvia, murhamysteerin nerokkuutta on turha kiistää. Elokuvassa ei oikeastaan tapahdu juuri mitään, vaan 77 minuuttia on lähinnä dialogia ja kurkkua kuivattavan jännityksen rakentamista. Parilla otolla toteutettu elokuva oli varmasti mullistava aikanaan, jolloin tämän tapaiset elokuvat olivat todella harvassa, käsittääkseni. Kamera pyörii lavasteissa todella sujuvasti seuraillen henkilöitä ja ne harvat leikkaukset suoritetaan piilossa katseilta. Kuvauksen nerokkuus on siis mahdoton ohittaa.
John Dall, Farley Granger sekä ohjaajaneron kanssa hedelmällistä yhteistyötään aloitteleva James Stewart ovat kukin rooleissaan mainioita. Herrojen tulkitsemien hahmojen luonteenpiirteet tulevat esille todella lyhyen ajan sisällä tasaisesti. Sivuosiin pestatut näyttelijät ovat pienemmissä rooleissaan myöskin hyviä, vaikka jäävätkin tyystin statisteiksi kameran pyöriessä pääosakolmikon ympärillä.
Köysi on Takaikkunan tapaan hyvin pienimuotoinen ja intensiivinen mysteerielokuva, joka on toteutettu täysin yhdestä huoneesta käsin. Tällaisen onnistuuneeseen toteutukseen vaaditaan ohjaajalta paljon, etenkin jos siinä onnistuu toistamiseen. Harvoin tulee vastaan odotukset ylittäviä elokuvia, mutta Köysi "seuraajansa" tavoin esimerkki tällaisista elokuvista. Tämä pieni mestariteos on turhaan jäänyt ohjaajansa myöhempien merkkiteosten varjoon, sillä kyseessä on kuitenkin eittämättä parempi elokuva.
- WreckMe - 's rating:
2862
8.3
8.3
Watched: 23.10 - PC
Vertigo on karvas pettymys lähes täydellissen trillerin avut täyttävän Takaikkunan jälkeen. Hitchcock epäonnistuu mestariteoksen teossa, vaikka käsikirjoitus enteilee juonen monimutkaisuuden ansiosta jotain paljon parempaa. Vertigo lähtee kääyntiin varsin hitaasti syösten ruudulle mysteerin ja aimon annoksen romantiikkaa sekaan. Elokuvan alkuasetelma ei ole järin kiinnostava, eikä parantumisen merkkejä ole ilmassa ensimmäisen tunnin aikana. Vähän yli puolen välin Hitchcock kuitenkin kääntää lehden, mikä saa katsojan mahdollisesti hieman hämmennyksiin. Asetelma muuttuu päinvastaiseksi alkupuoleen katsottuna, mutta kokonaisuus ei juuri paranesiitä huolimatta. Elokuvan loppu nostaa pisteitä, mutta kokonaisuus jää harmittavan latteaksi.
Neljä vuotta aiemmin ilmestynyttä mestariteosta tähdittänyt James Stewart tulkitsee monipuolisesti roolihahmoaan. Hitchcockin henkilöohjaustaidot ovat kiitettävät, mutta elokuvan ärsyttävä siirappisuus tekee hallaa niin näyttelijöiden suorituksille kuin koko elokuvalle. Musiikki puolestaan on juuri sitä samaa tavaraa, josta ei voi välttyä Hollywoodin kultakauden elokuvia tiiraillessa. Kiitosta Hitchcock saa kyllä unenomaisesti kuvatuista kohtauksista ja monimutkaisen juonen ihan onnistuneesta kuljettamisesta. Mahdollisuudet olisivat Alfredilla olleet parempaan, mutta aina ei voi voittaa.
Vertigo on karvas pettymys lähes täydellissen trillerin avut täyttävän Takaikkunan jälkeen. Hitchcock epäonnistuu mestariteoksen teossa, vaikka käsikirjoitus enteilee juonen monimutkaisuuden ansiosta jotain paljon parempaa. Vertigo lähtee kääyntiin varsin hitaasti syösten ruudulle mysteerin ja aimon annoksen romantiikkaa sekaan. Elokuvan alkuasetelma ei ole järin kiinnostava, eikä parantumisen merkkejä ole ilmassa ensimmäisen tunnin aikana. Vähän yli puolen välin Hitchcock kuitenkin kääntää lehden, mikä saa katsojan mahdollisesti hieman hämmennyksiin. Asetelma muuttuu päinvastaiseksi alkupuoleen katsottuna, mutta kokonaisuus ei juuri paranesiitä huolimatta. Elokuvan loppu nostaa pisteitä, mutta kokonaisuus jää harmittavan latteaksi.
Neljä vuotta aiemmin ilmestynyttä mestariteosta tähdittänyt James Stewart tulkitsee monipuolisesti roolihahmoaan. Hitchcockin henkilöohjaustaidot ovat kiitettävät, mutta elokuvan ärsyttävä siirappisuus tekee hallaa niin näyttelijöiden suorituksille kuin koko elokuvalle. Musiikki puolestaan on juuri sitä samaa tavaraa, josta ei voi välttyä Hollywoodin kultakauden elokuvia tiiraillessa. Kiitosta Hitchcock saa kyllä unenomaisesti kuvatuista kohtauksista ja monimutkaisen juonen ihan onnistuneesta kuljettamisesta. Mahdollisuudet olisivat Alfredilla olleet parempaan, mutta aina ei voi voittaa.
- WreckMe - 's rating:
4728
7.3
7.5
Beetlejuice (1988)
Watched: 23.10 - Canal Digital
Tim Burtonin läpimurtoelokuvista ensimmäinen, mustaa huumoria ja kummallisuuksia sisältä Beetlejuice, osoittautui pienehköksi pettymykseksi goottivisionäärin filmografiassa. Elokuvan alkuasetelma on varsin mielenkiintoinen, mutta Burton ei onnistu pitämään mielenkiintoa yllä koko elokuvan kestoa, varsinkaan kun kuvaruutu täyttyy mitä ihmeellisemmästä tavarasta. Näyttelijöiden roolisuoritukset ovat kohtuullisia, varsinkin Michael Keatonin yliampuva tulkinta nimiroolissa. Vaikea kuvitella Keatonin astuneen seuraavaksi hieman nössöhkön Batmanin rooliin.
Tim Burtonin läpimurtoelokuvista ensimmäinen, mustaa huumoria ja kummallisuuksia sisältä Beetlejuice, osoittautui pienehköksi pettymykseksi goottivisionäärin filmografiassa. Elokuvan alkuasetelma on varsin mielenkiintoinen, mutta Burton ei onnistu pitämään mielenkiintoa yllä koko elokuvan kestoa, varsinkaan kun kuvaruutu täyttyy mitä ihmeellisemmästä tavarasta. Näyttelijöiden roolisuoritukset ovat kohtuullisia, varsinkin Michael Keatonin yliampuva tulkinta nimiroolissa. Vaikea kuvitella Keatonin astuneen seuraavaksi hieman nössöhkön Batmanin rooliin.
- WreckMe - 's rating:
2754
8.5
8.5
Rear Window (1954) (1954)
Watched: 22.10 - PC
Takaikkunan nähtyään viimein tajuaa hölmöläinenkin, mihin Hitchcockin valtava arvostus ja liikanimi perustuvat. Elokuvan nerokkuus on suorastaan ihmeellinen. Miten kukaan onnistuu luomaan kaksituntisen trillerin yhdestä asunnosta käsin? Miten kukaan voi näin vähistä aineksista loihtia mestariteoksen? Noh, Alfred Hitchcock onnistui tehtävässään, ja vielä hiton hyvin. Takaikkunasta ei löydy mitään huonoa sanottavaa. Se on suorastaan nerokas elokuva, joka kiteyttää mestariteoksen ainekset yhteen ja kokoaa niistä upean trillerin, jonka valtaisa maine ei kaipaa mitään perusteluja. Hitchcock nousi tämän upean taideteoksen johdosta aina vain korkeampaan asemaan allekirjoittaneen alati muuttuvalla top-listalla.
Kaikki elokuvan neljä keskeisintä (+ pahis) ovat rooleissaan ilmiömäisen vakuuttavia. James Stewart kannattelee harteillaan pienimuotoista elokuvataiteen jättiläistä ja herran tulkinta onkin vertaansa vailla. Hahmo elävöityy ja tuntuu kuin elokuvaan loppuun mennessä tuntisi koko stalkkerijupin. Loistava roolisuoritus. Ennestään meikäläiselle näyttelijänä tuntematon edesmennyt Grace Kelly onnistui vakuuttamaan kertaheitolla - samoin kuin vastanäyttelijänsäkin. Wendell Corey ja Thelma Ritter niinikään myös loistavat astetta himmeämmin taustalla, tai jos nyt ei loistosat puhuta, niin ainakin heidän suorituksensa ovat esimerkillisiä. Leffan varsin vähäsanaista pahista tulkitseva Raymond Burr on kanssa pitemmittä puheitta hyvä. Varsinkin kun herran varsinainen näyttelyosio alkaa.
John M. Hayesin Cornell Woolrichin novellin pohjalta kirjoitettu käsikirjoitus on uskomattoman hyvin hallittu - vai onko vika vain ohjaajan. Pienistä paloista koottu tarina pitää mielenkiinnon vireillä, vaikka mitään ei oikeasti tapahdu. Lintujen tapaan tarina kulkee hiljaa mutta varmasti kohti päämääräänsä antaen pikkuhiljaa enemmän nautintoa jännitystä janoavalle katsojaparalle. Loppu onkin sitten nopea. Allekirjoittaneelle olisi maistunut paremmin jokin hämmentävä finaali, mutta hyvä näinkin. Lopun tehostevyörytys on nykystandarteilla kököäkin kökömpi, mutta who cares?
Dialogi on todella uskottavaa, siis todella, todella uskottavaa. Kameratyöskentely yllättävän hyvää, varsinkin kun ottaa aikakauden kuvausvälineet, -tavat ja kuvaajien taidot huomioon. Elokuvan rytmitys on tasaista, mutta silti sopivasti loppua kohden kiihtyvää, jolloin missään vaiheessa ei tule tylsää tai katsoja joudu kärsimään hyppelehtimisestä tai turhan nopeasta tahdista. Hitchcock kokoaa kaikki palaset yhteen ja luo yhden kaikkien aikojen merkittävimpiin elokuviin kuuluvan taideteoksen, jossa oikeastaan kaikki on kohdallaan. Harvoin tulee vastaan elokuvia, jotka ylittävät - jo varsin - korkeat odotukset.
Takaikkunan nähtyään viimein tajuaa hölmöläinenkin, mihin Hitchcockin valtava arvostus ja liikanimi perustuvat. Elokuvan nerokkuus on suorastaan ihmeellinen. Miten kukaan onnistuu luomaan kaksituntisen trillerin yhdestä asunnosta käsin? Miten kukaan voi näin vähistä aineksista loihtia mestariteoksen? Noh, Alfred Hitchcock onnistui tehtävässään, ja vielä hiton hyvin. Takaikkunasta ei löydy mitään huonoa sanottavaa. Se on suorastaan nerokas elokuva, joka kiteyttää mestariteoksen ainekset yhteen ja kokoaa niistä upean trillerin, jonka valtaisa maine ei kaipaa mitään perusteluja. Hitchcock nousi tämän upean taideteoksen johdosta aina vain korkeampaan asemaan allekirjoittaneen alati muuttuvalla top-listalla.
Kaikki elokuvan neljä keskeisintä (+ pahis) ovat rooleissaan ilmiömäisen vakuuttavia. James Stewart kannattelee harteillaan pienimuotoista elokuvataiteen jättiläistä ja herran tulkinta onkin vertaansa vailla. Hahmo elävöityy ja tuntuu kuin elokuvaan loppuun mennessä tuntisi koko stalkkerijupin. Loistava roolisuoritus. Ennestään meikäläiselle näyttelijänä tuntematon edesmennyt Grace Kelly onnistui vakuuttamaan kertaheitolla - samoin kuin vastanäyttelijänsäkin. Wendell Corey ja Thelma Ritter niinikään myös loistavat astetta himmeämmin taustalla, tai jos nyt ei loistosat puhuta, niin ainakin heidän suorituksensa ovat esimerkillisiä. Leffan varsin vähäsanaista pahista tulkitseva Raymond Burr on kanssa pitemmittä puheitta hyvä. Varsinkin kun herran varsinainen näyttelyosio alkaa.
John M. Hayesin Cornell Woolrichin novellin pohjalta kirjoitettu käsikirjoitus on uskomattoman hyvin hallittu - vai onko vika vain ohjaajan. Pienistä paloista koottu tarina pitää mielenkiinnon vireillä, vaikka mitään ei oikeasti tapahdu. Lintujen tapaan tarina kulkee hiljaa mutta varmasti kohti päämääräänsä antaen pikkuhiljaa enemmän nautintoa jännitystä janoavalle katsojaparalle. Loppu onkin sitten nopea. Allekirjoittaneelle olisi maistunut paremmin jokin hämmentävä finaali, mutta hyvä näinkin. Lopun tehostevyörytys on nykystandarteilla kököäkin kökömpi, mutta who cares?
Dialogi on todella uskottavaa, siis todella, todella uskottavaa. Kameratyöskentely yllättävän hyvää, varsinkin kun ottaa aikakauden kuvausvälineet, -tavat ja kuvaajien taidot huomioon. Elokuvan rytmitys on tasaista, mutta silti sopivasti loppua kohden kiihtyvää, jolloin missään vaiheessa ei tule tylsää tai katsoja joudu kärsimään hyppelehtimisestä tai turhan nopeasta tahdista. Hitchcock kokoaa kaikki palaset yhteen ja luo yhden kaikkien aikojen merkittävimpiin elokuviin kuuluvan taideteoksen, jossa oikeastaan kaikki on kohdallaan. Harvoin tulee vastaan elokuvia, jotka ylittävät - jo varsin - korkeat odotukset.
- WreckMe - 's rating:
6557
7.2
7.8
Watched: 22.10 - PC
Spielbergin uran klassikoihin kuuluva scifi-seikkailu ei ole mestariteos, ei siellä päinkään, mutta silti viihdyttävä lastenelokuva. 5-8 vuotta sitten tämä pikkupojan ja muukalaisen välisestä merkillisestä ystävyyssuhteesta kertova elokuva olisi varmasti purrut paremmin. Hieman höpsö ja lapsellinen E.T. on tyypillistä Spielbergiä - kevyttä viihdettä, jonka katsomisessa ei tarvitse aivojaan vaivata tai kuoliaaksi tylsistyä. Spielbergin nimihän yleisesti kertoo elokuvan laadusta, siis totetuksen puolesta: ei löydy halpaa ja kotikutoista tehostevyörrytystä, jatkuvasti heiluvaa kameraa, huolimatonta leikkaustyötä tai aidan alimmasta kohtaa alittavia näyttelijöitä. Onnellinen loppu, mukavasti huumoria mukana ja kyyneliä sekä naurunhörähdyksiä.
E.T: musiikki on säveltäjänsä kuuloista. Williams ei ole koskaan ollut mikään suurin säveltäjänero, mutta elokuvan score ei ainakaan pistä huonolla tavalla silmään (tai korvaan, miten itse kukin sen muotoilla halajaa) - mutta ei myöskään hyvällä. Elokuvan kuuluisaa teemamusiikkia lukuun ottamatta juuri mistään ei jää muistikuvaa, ja kaikki kuulostaa juuri siltä, mitä Williamsilta odottaa saattaa.
Spielbergin uran klassikoihin kuuluva scifi-seikkailu ei ole mestariteos, ei siellä päinkään, mutta silti viihdyttävä lastenelokuva. 5-8 vuotta sitten tämä pikkupojan ja muukalaisen välisestä merkillisestä ystävyyssuhteesta kertova elokuva olisi varmasti purrut paremmin. Hieman höpsö ja lapsellinen E.T. on tyypillistä Spielbergiä - kevyttä viihdettä, jonka katsomisessa ei tarvitse aivojaan vaivata tai kuoliaaksi tylsistyä. Spielbergin nimihän yleisesti kertoo elokuvan laadusta, siis totetuksen puolesta: ei löydy halpaa ja kotikutoista tehostevyörrytystä, jatkuvasti heiluvaa kameraa, huolimatonta leikkaustyötä tai aidan alimmasta kohtaa alittavia näyttelijöitä. Onnellinen loppu, mukavasti huumoria mukana ja kyyneliä sekä naurunhörähdyksiä.
E.T: musiikki on säveltäjänsä kuuloista. Williams ei ole koskaan ollut mikään suurin säveltäjänero, mutta elokuvan score ei ainakaan pistä huonolla tavalla silmään (tai korvaan, miten itse kukin sen muotoilla halajaa) - mutta ei myöskään hyvällä. Elokuvan kuuluisaa teemamusiikkia lukuun ottamatta juuri mistään ei jää muistikuvaa, ja kaikki kuulostaa juuri siltä, mitä Williamsilta odottaa saattaa.
- WreckMe - 's rating:
2851
7.5
7.6
The Birds (1963)
Watched: 22.10 - DVD
Linnut on yksi Jännityksen mestariksikin kutsutun elokuvataiteen neron parhaista elokuvista. Teknisesti selkeästi aikansa elokuvaksi tunnistettava Linnut on tehostepuoleltaan suurimmaksi osaksi aika koinsyömää tavaraa, mutta sisältö on yllättävänkin hyvä. Elokuva alkaa hitaalla juonen ja henkilöiden pohjustuksella edeten jännityksen ja pohdinnan kautta lopulliseen kliimaksiin. Kaiken toiminnan poissulkeminen alusta on juuri oikea ratkaisu, sillä aikaa jää sisällön hiomiseen. Tulevaa väläytellään pariinkin otteeseen alusta lähtien, mutta pääpaino on henkilöissä, näiden välisissä suhteissa ja mysteerin syventämisessä. Jännityksen mestari saa pidettyä elokuvan harvinaisella tavalla mielenkiintoisena, vaikkei mitään ole odotettavissa tapahtuvaksi. Tämä on taitolaji.
Hitchcockin elokuvat eivät kuvausteknisiltä ansioiltaan ole mitään järin omaperäistä tai mullistavaa, mutta aikakaudelle hyvin tyypillinen perus kuvaus- ja leikkaustapa toimii ihan hyvin. Näyttelijöistä puolestaan täytyy sanoa, että ketään ei voi nostaa ykköspallille muiden suoritusten murskaamisesta, vaan koko kööri on melko tasaista laadultaan. - Ei niinkään hyvää, muttei ihan surkeatakaan.
Linnut on yksi Jännityksen mestariksikin kutsutun elokuvataiteen neron parhaista elokuvista. Teknisesti selkeästi aikansa elokuvaksi tunnistettava Linnut on tehostepuoleltaan suurimmaksi osaksi aika koinsyömää tavaraa, mutta sisältö on yllättävänkin hyvä. Elokuva alkaa hitaalla juonen ja henkilöiden pohjustuksella edeten jännityksen ja pohdinnan kautta lopulliseen kliimaksiin. Kaiken toiminnan poissulkeminen alusta on juuri oikea ratkaisu, sillä aikaa jää sisällön hiomiseen. Tulevaa väläytellään pariinkin otteeseen alusta lähtien, mutta pääpaino on henkilöissä, näiden välisissä suhteissa ja mysteerin syventämisessä. Jännityksen mestari saa pidettyä elokuvan harvinaisella tavalla mielenkiintoisena, vaikkei mitään ole odotettavissa tapahtuvaksi. Tämä on taitolaji.
Hitchcockin elokuvat eivät kuvausteknisiltä ansioiltaan ole mitään järin omaperäistä tai mullistavaa, mutta aikakaudelle hyvin tyypillinen perus kuvaus- ja leikkaustapa toimii ihan hyvin. Näyttelijöistä puolestaan täytyy sanoa, että ketään ei voi nostaa ykköspallille muiden suoritusten murskaamisesta, vaan koko kööri on melko tasaista laadultaan. - Ei niinkään hyvää, muttei ihan surkeatakaan.
- WreckMe - 's rating:
1338
8.6
8.5
City Lights (1931)
Watched: 20.10 - DVD
Klassista Chaplinia, totta tosiaan. Sekä alku- että loppukohtauksensakin ansiosta jäänyt komediaklassikko Kaupungin valot on eittämättä vanha, mutta silti huvittava elokuva. Chaplinin huumori on kahdeksassakymmenessä vuodessa ohittanut jo parasta ennen -leimansa, mutta paikka paikoin rakastettavan kulkurimme - varsinkin vaikean ystävänsä - seurassa tapahtuva tohelointi on hauskaa katsottavaa. - Kulkurilla kun nyt ei satu olemaan hääppöinen viinapää.
Sokeaa rakkautta esiin tuova elokuva on varhaisia romanttisia komedioita, joiden joukosta saa hakemalla hakea Kaupungin valojen vertaista. Aika on ottanut yhtä Charles Spencer Chaplinin uran merkittävämpää klassikkoa kiini - muttei vielä kokonaan.
Klassista Chaplinia, totta tosiaan. Sekä alku- että loppukohtauksensakin ansiosta jäänyt komediaklassikko Kaupungin valot on eittämättä vanha, mutta silti huvittava elokuva. Chaplinin huumori on kahdeksassakymmenessä vuodessa ohittanut jo parasta ennen -leimansa, mutta paikka paikoin rakastettavan kulkurimme - varsinkin vaikean ystävänsä - seurassa tapahtuva tohelointi on hauskaa katsottavaa. - Kulkurilla kun nyt ei satu olemaan hääppöinen viinapää.
Sokeaa rakkautta esiin tuova elokuva on varhaisia romanttisia komedioita, joiden joukosta saa hakemalla hakea Kaupungin valojen vertaista. Aika on ottanut yhtä Charles Spencer Chaplinin uran merkittävämpää klassikkoa kiini - muttei vielä kokonaan.
- WreckMe - 's rating:
Load more items (298 more in this list)
RSS FeedPeople who voted for this also voted for
Aprakadabra's Movie Diary - 2011
Movies Watched in 2011 - Rakas päiväkirja...
Watched in 2011
Watched in 2011
Movies check'd in 2011
Watched in 2012
Watched In 2011
Movies Watched in 2011
Aprakadabra's Movie Diary - 2012
Films watched - Katselut 2012
Watched in 2020
Watched in 2012
Watched in 2012
Mustanaamio7's Movie Diary - Year 2011
Watched in 2013
Wrecker's Movie Diary - 2012
Filmography of Natalie Portman: From Best to Worst
Films Directed by Francis Ford Coppola
30 Movies - 30 Days
Films Directed by David Fincher
WreckMe's Movie Journal - 2018 Edition
The Best Directors of All Time
