Russ Meyer marathon 21.-23.9.2012

21.9.

Russ Meyer-maratonin käynnistänyt nudie cutie -komedia on kieltämättä eräänlainen lajityyppinsä virstanpylväs ja pienestä tylsyydestä huolimatta jopa suht kivuttomasti katsottava pikkutuhmailu. Moraaliton herra Teas saa kyvyn nähdä naisten vaatteiden läpi, siinä muulla mauttomalla huumorilla höystettynä idea lyhykäisyydessään. Suurin hermoja raastava puoli on parista luupista koostuva musatarjonta, etenkin kun liki tauotta taustalla soivat kipaleet ovat omiaan kiristämään rusettiaan tiukemmalle.

21.9.

Nyt alkaakin sitten todella tylsä ja yhdentekevä Meijeri. Tässä oli joku talkkari joka tunkee päänsä pesukoneeseen huomaamatta, että tyttönen vieressä riisuu itsensä ilkosilleen. Huumori kusee ja Hanskaäijän kesto tuntuu pieneltä ikuisuudelta.

21.9.

Voi aivokuolema! Reilun tunnin mittainen länkkäri, joka tuntuu puolet pidemmälle ja jossa ei ole juonta, ainoastaan läjäpäin irrallisia kohtauksia, joissa baarin aukeamista odottava ukko kertoo heidän kaupunkinsa kansasta, joiden arkeen kuuluvat tappelut, ammuskelut, nakuina pitkin poikin juoksevat naiset ja joku huussi, jonka sisällä on uutuuttaan kiiltävä kaakeliamme ja jonka pari jannua tyrkkäävät aina nurin, kun joku päättää veskiä käyttää. Surrealistista sontaa, jonka uusintakatselua ennemmin söisin vaikka unssin elimistömme tuottamaa ruskeaa kuona-ainetta.

21.9.

Russakan ensimmäinen "oikea" elokuva maratonin aikana. Black Snake on nimensämukaisesti siis juonellinen blackis, jossa sadistinen herrarotu alistaa mustia orjia karibialaisella plantaasilla, kunnes pakkotyöläisten mitta lopulta tulee täyteen. Katsottava filmi, joka sai heräämään tähän maailmaan jopa helvetillisen Wild Gals of the Naked Westin puudutuksesta. Ohjaaja tosin itse oli vähemmän tyytyväinen elokuvaansa, mihin saattaa vaikuttaa se, että tuottajilla lienee laadukkaasta lopputuloksesta päätellen ollut jotain näppiään tässä pelissä.

21.9.

Meyer mondoilee. Euroopan seksihurjastelujahan tässä kauhistellaan Ruotsista Tanskan kautta Saksaan. En nyt enää hirveästi muista muuta, kuin että ainakin tässä stripattiin ja ihan hauskaa eksploitaatiota taisi olla joo.

21.9.

Mustavalkoista taide-Meijeriä. Älkää pakottako muistelemaan enempiä.

21.9.

Russ kuvaa joitakuita vähäpukeisia naisia ja leikkaa väliin pätkiä Europe in the Rawsta. Ei Mondo Topless niin mahdoton ole kuin voisi kuvitella, mutta kun parhaat puolet ovat filmin vetävä nimi sekä toisesta leffasta revityt skenet, aika turhaksi pannukakuksi kokonaisuus jää.

21.9.

Samoissa värittömissä sfääreissä mennään kuin Lornankin parissa. Itse asiassa ensimmäinen ja Mudhoney tuntuivat niinkin samanlaisille elokuville katseluhetkellä, etten luoja paratkoon enää edes muista, kummassa tapahtui mitä. Ei tämä kaksikko kai ihan toivotonkaan ollut, mutta RM-maratonin ensimmäisen päivän loppupuolella muutama valkovenäläistä ja useampi pullo kaljaa alla mielenkiinto ei ole huomattavin.

22.9.

Tyylikästä ja tylyä naistoimintaa mustavalkofiiliksissä, joka ei ainakaan ole ollut esikuvana Tarantinon Death Proofille missään nimessä.

22.9.

Ensimmäisen Russ-illan viimeinen elokuva. Tylsä oli ja naftatilakin niin täyteläinen, että muuta on vaikea Motor Psychosta muistaa kuin moottoripyörät ja jälleen vaihteen vuoksi hukkuneet värikynät.

22.9.

Ajattelimme elokuvan Good Morning... and Goodbye olevan jo nimeltään pahoja ennustava aloitus löörndagin ensimmäiseksi Russakoksi, mutta yllättävän viihdyttävää saippuapelleilyä tästä löytyi. Metsänhenki on liki surrealistinen ja alkutekstit olivat kuulemma kekseliäät, vaikka itse tuolloin suihkussa taisin jumittaa.

22.9.

Tää taisikin olla se elokuva, jonka matskuista aika sievoinen siivu katosi jonnekin vissiin kehitysvaiheen paikkeilla. Tämä materiaali on korvattu jättitissisillä intiaaneilla ja naisilla, jotka juoksevat erämaassa pasuuna tai trumpetti tai mikälie päässään. Haulikoilla ammutaan, alastomia naisia on ja ikärajaksi muistelen X-ratedin. En ole ihan varma, mikä tässä loppujen lopuksi vetosi, mutta kun ei odota leffalta mitään ja meno äkkiä käykin hävyttömän viihdyttäväksi tuubaksi, ei ainakaan voi vinkua. Maratonin mahdollisesti paras leffa.

22.9.

Joo, en vaihteeksi muista tästäkään yhtään mitään. Samana iltana pommittamistani pisteistä päätellen mainion Cherry, Harry and Raquel!n jälkeen taisi kuitenkin olla paluu maanpinnalle Russin todellisiin taitoihin kova.

22.9.

Rumat jättikumitissit sanoo "sfink sfink" halki tunnin pituisen pseudodokkarin. Voi herran haltuun taas kerran. Itse luin Pandora Peaksin ajan Watchmen-sarjista, katselukumppanini TomHenry taisi olla koneella tai jotain. Voi muffini.

22.9.

Nyt muuten toistan jo vittumaisissa määrin itseäni... mutta muistin karkailu vaivaa taas yhtä Meyerin pökälettä. Yritin lukea IMDb:n plot keywordsia ja synopsista, mutta ei perkele, en vaan saa päähäni yhtään mitään tästä ratosta. Jumala on siis sittenkin olemassa.

22.9.

"Muffinssi, muffinsi, muffini, muffin on kuohkeaksi valmistettu leivonnainen, joka valmistetaan uunissa. Muffinssin täytteenä voidaan käyttää muun muassa rusinoita tai pieniä hedelmiä. Muffinssin makuina voidaan käyttää esimerkiksi suklaata, sitruunaa, maissia tai mustikoita. Yleensä muffinsseja syödään kahvin tai teen kera."

(lähde: Wikipedia.org)

22.9.

Kansitaide on siistiä. Nimi houkutteleva. Leffa vähän mitäänsanomaton. Pettymys.

Tässä vaiheessa Russ Meyer-maratonin toista iltaa kellon käydessä lähellä seuraavaa vuorokautta alkoikin kuosi olla erinäisten nautittujen virvoitusjuomien sekä seitsen(ala)päisen taide-elokuvan myötä semmoinen, että parempihan sitä oli pistää toosa kiinni ja suunnata hyvin ansaitulle tauolle Matinkylän ostoskeskuksen saluunoille. Jatkakaamme sunnuntaina matkamme viimeiset etapit virkeinä kohti voittoa.

23.9.

Hitleriä piiskataan hanurille ja Eva Braun junior suunnittelee jotain kostoa. Alastomat naiset tappelevat ja juoni on mitä käsittämättömin, joten ansaitseehan Up! arvonsa Meyer-klassikkona, etenkin edellisillan promilleissa uuteen aamuun herätessä katsottuna.

23.9.

Lopettaa meijeröinnin mallikkaasti, eli tylsää meijerien esittelyä gallonakaupalla ja vailla pointsia. Vitun Russ!

Nyt se onneksi on ohi. 19 elokuvaa tissejä takana, joista käteen jäi pari loistopätkää, muutamia semiviihdyttäviä roippeita sekä kasa kamalaa paskaa. Loppujen lopuksi putki sujui huomattavasti kivuttomammin kuin uskaltaa odotti, mihin osasyynä saattoi vaikuttaa tekijöiden piheily filmin käytön suhteen sekä harras keskittyminen moneen muuhun asiaan kuin itse tv-ruutuun. Mitä tästä kaikesta sitten opimme? Jaa-as, jollemme muuta niin ainakin sen, että ainoastaan pahimmanlainen vellihousu skippaa (ja vielä maksaa siitä!) tälläisen tilaisuuden elokuvasivistyksensä edistämiseen niinkin turhan syyn kuin R&A-festareiden takia. Enkä nyt missään nimessä yritä osoitella sormellani ketään tiettyä käyttäjää tällä saitilla...

Jesus Franco part 3:a odotellessa.